Leta i den här bloggen

onsdag 19 oktober 2016

Tärkeä ravintotekijä K-vitamiini

Kun aloittelee  dieettiään keliakiadiagnoosin alkuvaiheissa, saattaa monesta ravintotekijästä  olla puutetta. Niistä olennaisen tärkeä on K-vitamiini, koska sen puutteen tai vajeen seuraamus on joskus vaikea: verenvuodot, huonosti hyytyvä veri ja verta voi tirsua suoliston lisäksi myös ikenistä ja jokaisesta pienestäkin haavasta on pitkäaikaista tihkua ja verihiutaleetkin ovat yleisestä ravintoainevajeesta johtuen helposti pirstoutuvia, verisuonetkin voi vat osoittaa fragiliteettia ja tulee helposti mustelmia.

Yleensäkin tavallinen valkuaisenpuutekin leimaa tilannetta, PEM eli  proteiini-ja energiavaje. Näitä nontrooppisia spruetapauksia tuskin nyky-aikana on kuten ennen, koska on diagnostiikkaa ja dietetiikkaa ja tietoa.

 Mutta tässä yhteydessä otan vain K-vitamiinin osuuden huomioon.
K-vitamiinin saanti ravinnossa sellaisessa tapauksessa  on vaikea täyttää pelkistä ravintoaineista, koska suolisto voi vielä olla huonosti imeyttävä - ravintoa ei kestä  kerralla suurta määrää oli se mitä tahansa-  ja bakteeristo on  aivan  epätasapainoinen- silloin kannattaa käyttää  K-vitamiinitablettia  K1-vitamiinivalmisteen tabletti on 10 mg  fyllokinonia.
 Itse käytin vuosi kausia aikoinani  5 mg K-vitamiinia päivässä, koska Merck Manual ohje oli 5 mg.  Tietysti hammaslääkärillä käynti oli aika "veristä" ilman profylaksiaa Kokeilin ennen hammaslääkäriä myös käyttää enemmän juustoa ja pinaattisoppaa. sekä kalsiumi- että K-vitamiinipitoista.

Täytyy ajatella, että 5 mg on itse asiassa 5000 ug. Tietysti joskus käytin 10 mg, koska  tabletissa ei ollut jakouurretta ja se oli kuin iso kovapintainen  nappi- tosin suli suussa kuin suklaa ja ainakin sai  vitamiinit talteen, kun nieli kokonaisena.

K-vitamiini on sikäli hyvä vitamiini, että ravinnon K-vitamiini ei kärsi keittämisistä eikä kuumentamisista, sanotaan. Metylnaftokinonirakenne ei häviä ruoanlaitosta.

Normaaleissa suosituksissa puhutaan tarpeesta 1 ug painokiloa kohden ja terveet saisivat sellaisen 70- 100 mikrogrammaansa  tavallisessa ruoassa tarkemmin ajattelematta ruoan koostumusta ja terve bakteeriflora tekee sitten osuutensa ja tuottaa K2 vitamiineja. Tässä  suosituksessa on ajateltu Kvitamiinifunktiota ainostaan koagulaatiotekijänä.

Nykyisin en käytä enää K-vitamiinitablettia, vaan  lasken saavani Kvitamiinin ravinnossa käyttämällä K-vitamiinipitoisia ruokaöljyjä, maksaa, vihreitä vihanneksia ja jos teen esim pinaattisoppaa muistan laittaa siihen öljyä, mikä lisää K-vitamiinin imeytyvyyttä vihanneksista. K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja sen takia se imeytyy rasvojen joukosta hyvin.
Tapaan  käyttää kalanmaksaöljyä ja sen teeluksikallisen ohella joksu 1 rkl  rapsiöljyä.

Nyt kun tiedetään K-vitamiinista  enemmän, varsinkin sen osuudesta luun (matriksin) muodostukseen  ja aktiivin kalsiumjonin homeostaasin  ylläpitoon,  K-vitamiinin tarpeeseen tulee  uusia rajoja hahmoteltavaksi. Käytännössä on havaittu (USA:ssa)  että  useat salaattiateriat päivänkin aikana , joka ruoan yhteydessä jotain salaattia,  kohottaa luustonkin hyvinvointia.  Tällöin K-vitamiinin saanti nousee  n 250 ug päivässä.  joissain  tutkimuksisa on luustolle edullisejksi todettu  sellaiset 1000 ug päivittäiset tasot, mutta silloin  on kyse sekä K1 että K2 vitamiinin  summista tai K2 vitamiinilajista.
Tietysti kokeita on tehty myös  K1-vitamiinitableteilla 10 mg esim urheilijanaisilla tutkittaessa luustovaikutuksia. Ehkä tuolla avaruustutukimusasemalla käytetään sellaista tablettia estämään luuston hajoamaista painottomuudessa.

Vihreissä vihanneksissa ja kasvisöljyissä oleva K-vitamiini on K1 muotoa. K2 vitamiinista on viitterllisiä pieniä taulukoita olemassa, mutta niitä ei ole sovellettu vielä yleiseen käyttöön.  Kuitenkin voi tietää että juustossa ja maidossa on näitä menakinoneja. Maksassa on omia pitkiä menakinonejaan.
Muta pelkkiä menakinoneja syömällä ei  täytä kehon K-vitamiinitarvetta, sillä on tiettyjä kudoksia joiden täytyy  itse paikallisesti valmistaa ravinnon  K1-vitamiinista  käsin kudosspesifinen mieto MK-4 muotonsa. Aivo on näitä kudoksia.  Aivo käytää K-vitamiinia - ei niinkään  juuri hyytymistekijäksi, vaan valkoisen aivokudoksen muodostamiseen, myeliinin tekemiseen. pääasiassa. Tämä on arvioni.  Se on aivon struktuurin perusfunktioita.  Veren ( verikudoksen) perusfunktioita on pysyä  fluidina, juoksevana sekä pystyä tekemään hyytymä että pystyä sulattamaan hyytymät sopivasti että veri on juoksevaa ja verisuoniston pinnat puhtaat. Järjestelmän on liityttävä mm MMP- järjestelmään, joka sorvaa kudoksia funktionaaliseksi, Tarvittaessa täytyy pystyä tekemään uutta suonta ja siivota jätteet. (MMP = matrix-metalloproteinaasit)

  Luuston tehtävä on olla dynaamisen kestävää, kestää painoa, kiertoa, venytystä , taivutusta ja toimia tukirankana.  K-vitamiini siis  vaikuttaa hyytymistekijöitä että hyytymisen sulattamistekijöitä ja aktiivin kalsiumin   (Ca++) kontrollia, jolloin sen vaikutus ulottuu mitä laajimmin  eri taphtumiin  tavallaan antioksidanttisesti, sillä yksittäisetkin glutamiinihapot voivat solun sisällä karboksyloitua Gla muotoon ja neutraloida  yhden aktiivin C a++  , Ca-Gla muotoon.  Se on osa kalsiumhomeostaasista ja regulaatiosta, jonka viive on kohtalokasta, koska jokainen viive syöksee metaboliaa jollekin  toiselle vaihtoehtoiselle raiteelle.
Ihminen ei voi kehonsa K-vitamiinin  puolesta  varsinaisesti  tehdä muuta kuin katsoa että syö päivittäin vihreää ravintoa, vähän ksvisöljyäkin ja kuitua suolistobakteereille ainakin.

Fineli antaa hyvän listan esim  maustekasveista joita voi ripotella ruokiinsa. Niistä saattaa saada hyvääkin lisää niiden vahvan K-vitamiinipitoisuuden takia. "Lisänä rikka rokassa" kokonaisuuden hyväksi.

Pitäisin alarajana K-vitamiinin käytölle 250 ug ja sopivana alueena 250-1000 ug.
 En tässä ota kantaa niihin jotka jo ovat joutuneet  Marewanille, mutta luulisin että  ei ole hyväksi  liikaa alentaa K-vitamiinipitoisten ruokien käyttöä
 Jos lapsesta asti käyttää runsasti vihreää ravintoa, luulisi että koko Kvitamiinia tarvitsevien  ainakin 14 proteiinin spektri toimisi tasapainoisesti. Negamma- karboksyloituvat hierarkisesti.  sen mukaan miten K-vitamiinia on saatavilla. Jos on vain hitunen K-vitamiinia vain muutama ensimmäinen karboksyloituu ja loput proteiinit jäävät funktiokyvyttömiksi. vaikka niitä vielä produsoituisi.  Ne ensimmäiset  ovat hyytymistekijöitä. Jos k-vitamiini vaje kestää kauan  propeptidin produktiokin voi geneettisesti joutua alisäädettyyn tilaan. Tällaisesta on vasta  saata nykyisin jotain aavistusta. Asian korjaamiseen täytyy koettaa   palauttaa ravintoon  ihmiskunnan alkuaikojen vihreän ravinnon ja öljypitoisten siementen käyttöä jo  lapsuudesta.


Mihin  hierarkisesti ajatellen aivojen MK-4-muodostus  ja myeliinin synteesi asettuu näissä K-vitamiinia vaativissa peptideissä (VKDP)?  Luulisin sen olevan aika priorisoitua jos vain fyllokinonia kehoon tulee.  Tämä voi heijastua aivojen kokoon, myeliinin tilanteeseen. Joka tapauksessa  tiedetään että sfingomyeliinimolekyyliä ei pääse muodostumaan ilman K-vitamiinikoentsyymiä.  K1-vitamiinilla on myös eräänlainen antibioottinen vaikutus  valkoisessa aivoaineksessa, jonka immunologinen suoja sinänsä ei ole niin  varmalla kannalla kuin aivojen ulkopuolisten, verekkäiden  kudosten immuniteetti.

Ja mitä Raamatun  antamaan suositukseen ihmisen ruoasta tulee, suositus oli hyvin antioksidanttipitoisia aineita sisältävää siis vihreitä vihanneksia, siemeniä, viljaa,  siementä tekevien puitten hedelmiä - UT  Jeesuksen kautta korosti kalaa ja leipää, raikasta juomavettä. Silloin tällöin punaista lihaa ( josta veri oli otettu pois) ja viiniäkin. Liikunta ja aurinko olivat tärkeitä tekijöitä.  Näitä  ikivanhoja  terveellisiä ruokia voi poimia esiin Raamatun lehdiltä kun tarkkana lukee.  Viikunallakin on jotain hyvää muassaan.  Munaa ja maitoa  ei pidä unohtaa ( antavat hieman kalsiumia, rikkiä, fosfaattia,  korkea-arvoista proteiinia, menakinoneja)

Yleensäkin sekaravinnon ohella  vihreät vihannekset ja kasvisöljyt  antavat tarvittavaa K-vitamiinia.
Koska  K-vitamiini hallitsee kalsiumin ja sen suolojen alueen  lisäksi myös  alueita, jossa on sulfaatit, ja fosfaatit, ravintoon  tulee kuulua näitä tekijöitä antavaa myös. Niitä saa esim  maitotuotteista ja munasta.  Kuitu on tekijä joka varmistaa terveen suolistoflooran ja sen osuuden K2- menakinonien tuottajana.   Kuitupitoisten  aineitten ohella, joukossa,  taas  saadaan myös orgaanista fosfaattia (fytiiniä) , joka puolestaan  on eräs tekijä metabolisten ratojen ja kanavien vaihteiden asentamisessa ja jonka aineenvaihdunnassa on paljon hallitsematonta. Yhdistävä   tekijä K-vitamiinin ja fytiinin alueen välillä on suhde  aktiiviin kalsiumiin Ca++.

 Siis toivottavaa on että K-vitamiinia ja fytiiniä  on ravinnossa. Yleensä kalsium ei ole suuri ongelma, sillä sitä on luustossa yli kilo ja  sitä on saatavissa varastoista käsin.  Hyvä on saada kuitenkin  joku sata mg päivittäin ruoassa-ainakin 600 mg ravinnosa,   mutta turha on ladata suuria määriä aktiivia kalsiumia pillereinä  lisää, jos sillä ei ole valmiita rahkeita kehossa,  joihin se voi äkisti  neutraloitua. Tämä on minun  mielipiteeni.  Pidän vaarallisena irrallista lääkkeellistä  kalsiumimassaa. Sitä paitsi nykyisellään katson että  moderni ihmiskunta kulkee  yhteiskunnassa kalsiuminsa  ilman säätelyä vellovassa tilassa  ja rahkeet säätelylle  ovat hoitqamattomasa kunnossa. Tilanne on siis erittäin vaarallinen.  Itse asiassa mikään muutos joka on liian suuri johonkin suuntaan, ei tuo mitään paranemista tilanteeseen. tietysti joku kysyy: Miksi sitten ollenkaan ottaa kalsiumia ravinnossa, jos kerran sitä on niin paljon kehossa - Sen takia että  sillä estää luun hajoituksen aktivoitumisen- sillä  kalsiumilla on paljon käyttöä kehoreaktioissa  ja sitä täytyy vitaalisti olla käytettävässä muodossa ja keho aktivoi nopeasti hajoituksen jos käyttökalsiumia ei ole.  Siihenhän altaaseen  se kalsiumi menee ei se mitenkään suoraan luuhun mene, mitä  tabelttina syödään. 
Sama periaate on kolesterolilla.  jos jättää kokonaan kolesterolin essenteillin määrän käytön ravinnossaan, aktivoi endogeeniä kolesterolin muodostusta turhaan, koska joka solu tarvitsee kolesterolia kalvorakenteisiinsa. Sen takia ei ole vaaraksi käyttää esim 1 kananmuna päivässä. se  n 300 mg kolesterolia on vain murto-osa kehon omasta jokapäiväisestä kolesterolintuotosta.

 Mutta ei ole haitaksi asettaa extra salaatin lehti leivän päälle päivittäin. ja siten voi katsoa ravintotaulukoista, minkä tasoista k-vitamiinin saantia pitää nykyisellään. olisiko mahdollista lisätä hieman K-vitamiinipitoista ateriaan että ainakin saa  turvallisesti yli 150 ug K1 vitamiinia, mikä lie 2 ug painokiloa kohden.

Fineli.fi sanoo K-vitamiinista näin:

Ravintotekijä: K-vitamiini

K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka on välttämätön veren hyytymistekijöiden muodostumiselle. Hyviä lähteitä ovat parsakaali, lehtikaali, pinaatti ja muut vihreät lehtikasvikset sekä kasviöljyt ja maksa. Kasviksissa K-vitamiini esiintyy fyllokinonina ja lihassa menakinonina. Ihmisen suolistobakteerit pystyvät tuottamaan menakinonia. Vitamiinin puutos on harvinaista. 

Ravintotekijä








Inga kommentarer: