Leta i den här bloggen

måndag 10 april 2017

Netdoktor-artikkeli gluteenittomasta dieetistä ja kuidusta , T2DM riskistä.

http://www.netdoktor.se/diabetes/artiklar/glutenfri-diet-kan-oka-risken-for-typ--e-diabetes/
Hyvä että tätä aletaan huomata. Kun aloitin gluteenittoman dieetin 1981 jouduin 1990-luvulla huomaamaan että verensokeri tuli ebästabiiliksi, muta sain siten dietetiikan kurssien avulla apua  ravintotekijöiden tasapainotamiseen ja kyse olikin sokerin osuuden vähentämisestä ja kuidun osuuden nostamisesta ja  jyväkonsistenssin huomioimisesta- pitä alkaa välttää  liian suurta riisipitoisuutta, maissitärkkelystä ja siirtyä karkeampaan jauhokokoon ja korostaa proteiinia enemmän hiilihdyraattien tärkkelystä  vähemmän . Tietysti  vitamiineja piti ottaa koko spektrillä  avuksi.  Nykyisin on olemassa gluteenittomia kuituja ja  myös valmistuotteissa on lisätty kuitua mukavast, samoin jo jauhoihinkin. . Lisäksi  katson verensokerin muutamia kertoja vuodessa, että se pysyy kurissa.

SITAATTI 

Glutenfri diet kan öka risken för typ 2 – diabetes

De senare tidens dietrevolution har uppvisat lika många sätt att äta som det finns kost-intresserade människor. Att utesluta gluten i hopp om välmående har blivit något allt fler väljer – även dem utan att lida av celiaki (glutenintolerans). Ny forskning gjord vid Harvard University visar dock på motsatt hälsoeffekt.
I Sverige har ungefär två personer av hundra glutenintolerans, också kallat celiaki. De vanligaste symtomen hos barn är diarré och att barnet inte växer som det ska. Hos vuxna är oförklarlig trötthet och lågt blodvärde andra symtom vid obehandlad glutenintolerans.
Läs också:Kön spelar roll vid behandling av svår psoriasis 

Allergi och intolerans – två olika saker

Att ha allergi mot spannmål är inte det samma som att vara intolerant. Vid glutenintolerans tål man inte de proteiner som finns i vete, råg och korn. Tarmen skadas då, vilket ger näringsbrist. Vid allergi mot spannmål är det oftast vete man inte tål. Den som har veteallergi kan få allergiska symtom exempelvis hudutslag, magont och andnöd.

Orsaken till sjukdomarna är inte helt klarlagd, men ärftlighet har visat sig spela stor roll. Glutenintolerans är en så kallad autoimmun sjukdom och i blodet påvisas typiska antikroppar mot den egna vävnaden. Glutenintolerans växer inte bort, utan kräver livslång diet utan gluten.
Läs också: Mängden avgörande för utveckling av celiaki

Allt fler väljer bort gluten av hälsoskäl

Idag rekommenderas många utan varken intolerans eller allergi att i mångt och mycket utesluta gluten ur kosten. Det för bättre hälsa.  Men att ett lågt intag av gluten skulle ge positiva effekter hos personer utan intolerans avfärdas nu i ny studie från Harvard University. Forskningen pekar snarare på att ett minskat intag skulle kunna ha negativa effekter, dels genom att öka risken för typ-2 diabetes.

Enligt forskningen tros en av orsakerna ligga i att glutenfria livsmedel ofta innehåller mindre kostfiber samt mindre av andra typer av näringsämnen. Det menar studiens huvudförfattare Geng Zong vid nutritionsdepartementet på Harvard University’s T.H. Chan School of Public.

Fiberrik mat minskar risken

Eftersom en kost som innehåller mycket fiberrika kan bidra till att minska risken för typ 2 – diabetes kunde en förenklad slutsats dras att de som får i sig mindre av det här också löper större risk att drabbas av sjukdomen.
Och det var också vad Geng Zongs 30 år långa forskningen visade på. Av de 200 000 personer som deltog i studien visade sig att de med ett högre glutenintag löpte 13 procent mindre risk att drabbas än de med lägre. Samma forskningsteam håller nu på att studera glutenfri kost på lång sikt med fokus på andra hälsoaspekter, så som hjärtsjukdom och viktuppgång.

Mer forskning på området behövs

Mer forskning behövs dock för att säkerställa sambanden. Men att välja glutenfri kost bör inte vara ett förstahandsval menar forskarna bakom studien.
En viktig del i behandlingen för den som har typ 2-diabetes är kosten. Den som har diabetes bör få kostråd från en dietist eller läkare. Socialstyrelsen ansvarar för att ta fram råd om kost vid olika sjukdomar.
Läs också: Glutenintoleranta kan ha ökad risk för nervskador
Publicerad den: 2017-03-28

torsdag 9 mars 2017

Nettilöytö: Arne Forsiuksen artikkeli keliakian seuraamuksista

Arno Forsius

Rasvaripuli

Olen kirjoittanut aikaisemmin kotisivuillani aiheesta ”Ilmavaivat – mistä ne johtuvat ja miten niitä hoidetaan?

Netissä julkaistujen kirjoitusten ja henkilökohtaisesti käymieni keskustelujen perusteella näyttäisi siltä, että vatsan turvotusta aiheuttavien oireyhtymien pohdinnassa olisi otettava huomioon myös rasvaripuli, joka tuntuu yleistyneen viime aikoina. Sitä on aikaisemmin pidetty pelkästään eräiden elimellisten sairauksien, kuten keliakian sekä haiman ja maksan heikentyneen toiminnan seurauksena.

Rasvaripulin diagnooseja ovat olleet steatorrhoea ja ”tropiikin” sprue. Edellinen tarkoittaa nimenomaan rasvaista ripulia, jälkimmäinen taas alun perin limakalvoilla esiintyvää sammasta tai aftaa (holl. spruw), jotka olivat yleisiä sprue –tautia sairastavilla. Viime mainittu on myöhemmin todettu keliakiaksi.

Rasvaripulin oireita ovat runsaat ilmavaivat, niihin liittyvät suolikurinat, erittäin pahanhajuiset suolikaasun päästöt eli pierut, toistuvat ripulipuuskat sekä runsaat ja pahanhajuiset ulosteet, jotka ovat usein kuohkeita, harmahtavia, rasvapitoisuuden vuoksi kiiltäviä ja WC-pytyssä veden pinnalla kelluvia.

Mikä sitten voisi olla syynä rasvaripulin yleistymiseen? En ole keksinyt sille muuta syytä kuin kasvirasvojen lisääntyneen käytön ruokien valmistusaineina sekä lisäkkeinä. Aikaisemmin ravinnossa saatuja kasvirasvoja olivat vain oliiviöljy eli ”ruokaöljy” ja margariinien valmistuksessa käytetyt kasviöljyt, mm. puuvillasiemen-, soija-, kookos- ja palmuöljyt. Nykyään kaupoissa on saatavana suuri määrä kasviöljyjä, esim. rypsi- , rapsi-, hasselpähkinä-, manteli-, pellavansiemen-, saksanpähkinä-, camelina-, hampunsiemen-, auringonkukka-, rypälesiemen-, avokado-, maissi-, soija-, oliivi-, seesaminsiemen-, vehnänalkio-, maapähkinä-, kurpitsansiemen-, palmu- ja kookosöljyt monina erilaisina valmisteina. Eräitä kasviöljyjä on kuuleman mukaan suositeltu ja myös käytetty joidenkin ruoansulatusvaivojen lievittämiseen.

Kasviöljyjen osuuteen vatsavaivojen ja rasvaripulin aiheuttajana viittaa myös se, että ravinnon kasviöljyjen vähentäminen on eräissä tapauksissa poistanut kiusalliset oireet kokonaan.
 
Olisi toivottavaa, että lääkärit ja muut asiantuntijat, joilla on käytettävissään ruoansulatushäiriöiden selvittämisessä tarvittavia tutkimusmenetelmiä, voisivat ottaa asian tarkastelunsa kohteeksi.
 
Kirjoitus on valmistunut tammikuussa 2015.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISOON


Oma kommenttinit Forsiuksen artikkeliin.
Koska minulle jäi keliakiadieetin aloittamisen (1981) ja yleisten vaivojen vähenemisen jälkeen kuitenkin  steatorrhea (1990-luvulla) , jopa niin kautta vuoden ilmenevä, että jäi aluksi  miltei mieleen ne harvat päivät kun jostain  syystä   feces painuu WC-pöntössä veden pohjaan ja oli normaaliväristä    tummaa. Ehkä alle kymmenen kertaa vuodessa.
Koska  rasvaripuli on koko vuotista, pidän normaalina että täytyy käyttää rasvaliukoisia vitamiinejakin kautta vuoden, ADEK.
Alkuvaiheissa K-vitamiininkin käytin Konakiontapletteina, A-vitamiini Rochen  Arovit tabletteina,  D- vitamiinin kalanmaksaöljynä ja E-vitamiinia nyt tulee kasvisöljyissäkin.  
Nykyisin kun silmänkuivuusoire ja keratiitit menivät Rochen Arovit- tableteilla  ohi, riittää  kalanmaksaöljy jossa on A-vitamiiniakin,  kananmaksan käyttö pari kertaa kuussa, kanamunaa  kerran päivässä 1 kpl, 
 Joskusn todella tulee halu käyttää jotain tiettyä rasvaa, kookkosrasvaa, pari kertaa vuodessa ainakin,  mutta  se sitten ei sula kuitenkaan -  Teen niitä kookkos leipiä ja syön niitä sitten parina päivänä  pari kertaa vuodessa. Arvelen kuitenkin että kookkosrasvaa on suklaankin joukossa ja  siinä sitä saa kaakorasvan ohella. Täytyy sanoa että  rasvaa tekee mieli syödä.  Vähän sellaiset talitintin rasvanälät.
Arvelen että kyse on  jostain selektiivisestä imeytymisasiasta.   Meidän suvussa on se B12 puute keliakian lisäksi B12 vitamiini avustaa että saa parittomia  rasvahappohäntiä käyttymään energiaksi.  Pistän sen B12 injektion muutaman kerran 3-4 kuukaudessa  nykyisin. Oli vaihe että sitä piti pistää tiuhempaan että lihakset eivät  "säry" ja hajoa. Koska oireita oli eniten käsivarren lihaksissa,kädet eivät edes nousseet välillä,  annoin pistää B12  ampullit hartialihaksiin molemmin puolin selkään:    puoli ampullia  esim oikealle ja puoliampullia sillä kertaa vasemmalle pakaraan tai reiteen. seuraavassa pistossa taas puoli ampullia vasemmalle haertiaan ja puoli ampullia oikealle pakaraan.  ( Yhteenä 1 mg ampulli kerralla).
B12 puute koskee myös rasvahappoaineenvaihduntaa. 

Rasvat imeytyvät paremmin jos niitten käyttö on rajallista , ruoka vähäsokerista ja hyvin runsas kuituista-(gluteenitonta minun tapauksessani. Mitä enemmän vihannesta, kuitua, niukkarasvaista lihaa ja kalaa, sitä parempi imeytymä. Mutta sitten kun  on hyvässä voinnissa ei tule niin panneeksi mieleen mitä sitä syö, joten mitään  tieteellistä  ohjetta tässä ei voi itsestään kirjoittaa. Sitä paitsi kaikkien suolivauriot ovat syntyneet aivan omia teitään, individuellisti, omina vaiheinaan , kaikkien ruoka on erilaista,  ja ihmiset eivät paljon muistele  ruokiansa tai niitten assosioitumista vaivoihinsa. On hyvä- jos pystytään diagnosoimaan jos on jonkin tietyn rasva-aineen imeytymishäriö tai aineenvaihduntahäiriö jossain muussa portaassa kuin suolen pinnassa. Nykyisin olen kohtalaisen tyytyväinen eliminaatiodieettiini ja  minimaaliseen lääkitykseeni. Otan myös ikätekijän huomioon joten en vaadi itseltäni mitään akrobatiaa. Ja miten voisi eläkepäivillä olla paremmassa kunnossa kuin nuoruuden päivinä
muuten- steatorrheasta sinänsä ei tarvitse tulla haittaa- paitsi jos tulee vitamiinien puute ja oireita  silmistä, krovista jne. korvienkin cerumen vaatii  jotain rasvansaantitasoa, jotta korvat pysyvät terveinä.  Subkutaaninen rasvakerros  ja iho vaatii kyllä tuota kolesterolia, jota saa 1 kanamunasta päivässä.)
 

  Arne Forsius Keliakiasta:
 

tisdag 25 oktober 2016

Pähkinät ovat hyvää gluteenitonta ravintoa: Saksanpähkinästä

30 grammaa saksanpähkinöitä
Mitä tällaisesta  annoksesta saa?
2,7 grammaa alfalinoleenihappoa (omega3 rasvahappoa).
11,4 grammaa linolihappoa (omega6 rasvahappoa).
Kasvisrasvoja yhteensä 18,7 grammaa.
4,3 grammaa proteiinia.
Kuitua  1,7 grammaa.
Hiilihydraattia 3,9 grammaa , josta sokerilaatuja 1,0 gramma.
Mineraaleista: kalsiumia, rautaa, kaliumia, magnesiumia, fosforia, seleeniä ja sinkkiä.

Fosforin osalta  saksanpähkinässä (walnut) on orgaanista fosfaattia, fytiiniä. 993 mg /100 g  Spiller Gene taulukoissa. Siis 30 gramman annoksessa olisi fytiiniä 298  eli noin 300 mg. Tässä painossa on inositolirengas syklitoli  fosfaatin kantajana.

 Fineli Fi taulukoissa on laskettu  pelkkä fosfaatti 310 mg/ 100 g)  , ilmeisesti  epäorgaanista, koska fytiinin sitomat mineraalit on irrotettu mittausmuotoon.  30 gramman pähkinäannoksessa olisi tällaista fosfaattia 93 mg.
Vitamiinista: useita B-vitamiineja ( Ei B12) , rasvaliukoisia vitamiineja A,E ja K ( Ei D-vitamiinia).
Hieman C-vitamiiniakin.


  • Jos katson ostopussin  antamaa deklaraatiota sisällöstä se on tällainen:
100 grammaa luonnollista, kuorittua  saksanpähkinää  sisältää:
Energiaa 2800  kJ/ 670 kcal
Rasvaa 62,0 g
josta tyydyttyneitä rasvahappoja 5,6  g
ja kertatyydyttämättömiä rasvohappoja 14,2 g
ja monityydyttämättömiä rasvohappoja 39,1 g.
Hiilihydraattia 13,0  g
josta sokerilaatuja  3,4 g
Ravintokuitua 5,2  g
Proteiineja 14,3 g
Suolaa 0,025 g.
(ainoastaan luontaisesti esiintyvää natriumia)

  • Fineli Fi lähteessä saksanpähkinässä on miltei samoja  energia- ainearvoja ja erittely on seuraavaa:
Fineli.fi lähteen mukaan Rasvahappojen erittely
Fineli.fi lähteen mukaan Vitamiinit, Kivennäis ja hivenaineet:
Rasvat: Poikkeuksena musta pähkinöistä tämä laji antaa omega3 rasvahappojen kasviperäistä alkumuotoa  alfalinoleenihappoa runsaasti.

 rasvahapot yhteensä

62,2 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama
rasvahapot monityydyttymättömät 47,2 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama
rasvahapot yksittäistyydyttymättömät cis 8,9 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama
rasvahapot tyydyttyneet 6,1 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama
rasvahapot trans 0 g muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 295
rasvahapot n-3 monityydyttymättömät 9,1 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama
rasvahapot n-6 monityydyttymättömät 38,1 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama
rasvahappo 18:2 cis,cis n-6 (linolihappo) 38 093 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 486
rasvahappo 18:3 n-3 (alfalinoleenihappo) 9 080 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 486
rasvahappo 20:5 n-3 (EPA) 0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 486
rasvahappo 22:6 n-3 (DHA) 0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 486
kolesteroli (GC) 0 mg laskettu samankaltaisesta elintarvikkeesta THL:n tuottama
sterolit 117,6 mg laskettu samankaltaisesta elintarvikkeesta

Vitamiinit
Ravintotekijä Määrä Menetelmä Tietolähde Julkaisu
folaatti, kokonais- 66,0 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 292
niasiiniekvivalentti NE 4,0 mg summattu osatekijöistä THL:n tuottama
niasiini (nikotiinihappo + nikotiiniamidi) 1,2 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 292
pyridoksiini vitameerit (vetykloridi) (B6) 0,73 mg summattu osatekijöistä THL:n tuottama
riboflaviini (B2) 0,13 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
tiamiini (B1) 0,50 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
B12-vitamiini (kobalamiini) 0 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 292
C-vitamiini 3,0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
A-vitamiini RAE 1,0 µg summattu osatekijöistä THL:n tuottama
karotenoidit 21,0 µg summattu osatekijöistä THL:n tuottama
D-vitamiini 0 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
E-vitamiini alfatokoferoli 0,7 mg summattu osatekijöistä THL:n tuottama
K-vitamiini 13,00 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 215
 
Kivennäis- ja hivenaineet
Ravintotekijä Määrä Menetelmä Tietolähde Julkaisu
kalsium 140,0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
rauta 3,6 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
jodidi (jodi) 5,0 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
kalium 650,0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
magnesium 160,0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
natrium 1,0 mg analysoitu riippumaton laboratorio
suola 2,5 mg laskettu kertoimilla THL:n tuottama
fosfori 310,0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391
seleeni 19,0 µg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 59
sinkki 2,0 mg muu arvon tyyppi elintarvikekoostumustaulukko 391

onsdag 19 oktober 2016

Tärkeä ravintotekijä K-vitamiini

Kun aloittelee  dieettiään keliakiadiagnoosin alkuvaiheissa, saattaa monesta ravintotekijästä  olla puutetta. Niistä olennaisen tärkeä on K-vitamiini, koska sen puutteen tai vajeen seuraamus on joskus vaikea: verenvuodot, huonosti hyytyvä veri ja verta voi tirsua suoliston lisäksi myös ikenistä ja jokaisesta pienestäkin haavasta on pitkäaikaista tihkua ja verihiutaleetkin ovat yleisestä ravintoainevajeesta johtuen helposti pirstoutuvia, verisuonetkin voi vat osoittaa fragiliteettia ja tulee helposti mustelmia.

Yleensäkin tavallinen valkuaisenpuutekin leimaa tilannetta, PEM eli  proteiini-ja energiavaje. Näitä nontrooppisia spruetapauksia tuskin nyky-aikana on kuten ennen, koska on diagnostiikkaa ja dietetiikkaa ja tietoa.

 Mutta tässä yhteydessä otan vain K-vitamiinin osuuden huomioon.
K-vitamiinin saanti ravinnossa sellaisessa tapauksessa  on vaikea täyttää pelkistä ravintoaineista, koska suolisto voi vielä olla huonosti imeyttävä - ravintoa ei kestä  kerralla suurta määrää oli se mitä tahansa-  ja bakteeristo on  aivan  epätasapainoinen- silloin kannattaa käyttää  K-vitamiinitablettia  K1-vitamiinivalmisteen tabletti on 10 mg  fyllokinonia.
 Itse käytin vuosi kausia aikoinani  5 mg K-vitamiinia päivässä, koska Merck Manual ohje oli 5 mg.  Tietysti hammaslääkärillä käynti oli aika "veristä" ilman profylaksiaa Kokeilin ennen hammaslääkäriä myös käyttää enemmän juustoa ja pinaattisoppaa. sekä kalsiumi- että K-vitamiinipitoista.

Täytyy ajatella, että 5 mg on itse asiassa 5000 ug. Tietysti joskus käytin 10 mg, koska  tabletissa ei ollut jakouurretta ja se oli kuin iso kovapintainen  nappi- tosin suli suussa kuin suklaa ja ainakin sai  vitamiinit talteen, kun nieli kokonaisena.

K-vitamiini on sikäli hyvä vitamiini, että ravinnon K-vitamiini ei kärsi keittämisistä eikä kuumentamisista, sanotaan. Metylnaftokinonirakenne ei häviä ruoanlaitosta.

Normaaleissa suosituksissa puhutaan tarpeesta 1 ug painokiloa kohden ja terveet saisivat sellaisen 70- 100 mikrogrammaansa  tavallisessa ruoassa tarkemmin ajattelematta ruoan koostumusta ja terve bakteeriflora tekee sitten osuutensa ja tuottaa K2 vitamiineja. Tässä  suosituksessa on ajateltu Kvitamiinifunktiota ainostaan koagulaatiotekijänä.

Nykyisin en käytä enää K-vitamiinitablettia, vaan  lasken saavani Kvitamiinin ravinnossa käyttämällä K-vitamiinipitoisia ruokaöljyjä, maksaa, vihreitä vihanneksia ja jos teen esim pinaattisoppaa muistan laittaa siihen öljyä, mikä lisää K-vitamiinin imeytyvyyttä vihanneksista. K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja sen takia se imeytyy rasvojen joukosta hyvin.
Tapaan  käyttää kalanmaksaöljyä ja sen teeluksikallisen ohella joksu 1 rkl  rapsiöljyä.

Nyt kun tiedetään K-vitamiinista  enemmän, varsinkin sen osuudesta luun (matriksin) muodostukseen  ja aktiivin kalsiumjonin homeostaasin  ylläpitoon,  K-vitamiinin tarpeeseen tulee  uusia rajoja hahmoteltavaksi. Käytännössä on havaittu (USA:ssa)  että  useat salaattiateriat päivänkin aikana , joka ruoan yhteydessä jotain salaattia,  kohottaa luustonkin hyvinvointia.  Tällöin K-vitamiinin saanti nousee  n 250 ug päivässä.  joissain  tutkimuksisa on luustolle edullisejksi todettu  sellaiset 1000 ug päivittäiset tasot, mutta silloin  on kyse sekä K1 että K2 vitamiinin  summista tai K2 vitamiinilajista.
Tietysti kokeita on tehty myös  K1-vitamiinitableteilla 10 mg esim urheilijanaisilla tutkittaessa luustovaikutuksia. Ehkä tuolla avaruustutukimusasemalla käytetään sellaista tablettia estämään luuston hajoamaista painottomuudessa.

Vihreissä vihanneksissa ja kasvisöljyissä oleva K-vitamiini on K1 muotoa. K2 vitamiinista on viitterllisiä pieniä taulukoita olemassa, mutta niitä ei ole sovellettu vielä yleiseen käyttöön.  Kuitenkin voi tietää että juustossa ja maidossa on näitä menakinoneja. Maksassa on omia pitkiä menakinonejaan.
Muta pelkkiä menakinoneja syömällä ei  täytä kehon K-vitamiinitarvetta, sillä on tiettyjä kudoksia joiden täytyy  itse paikallisesti valmistaa ravinnon  K1-vitamiinista  käsin kudosspesifinen mieto MK-4 muotonsa. Aivo on näitä kudoksia.  Aivo käytää K-vitamiinia - ei niinkään  juuri hyytymistekijäksi, vaan valkoisen aivokudoksen muodostamiseen, myeliinin tekemiseen. pääasiassa. Tämä on arvioni.  Se on aivon struktuurin perusfunktioita.  Veren ( verikudoksen) perusfunktioita on pysyä  fluidina, juoksevana sekä pystyä tekemään hyytymä että pystyä sulattamaan hyytymät sopivasti että veri on juoksevaa ja verisuoniston pinnat puhtaat. Järjestelmän on liityttävä mm MMP- järjestelmään, joka sorvaa kudoksia funktionaaliseksi, Tarvittaessa täytyy pystyä tekemään uutta suonta ja siivota jätteet. (MMP = matrix-metalloproteinaasit)

  Luuston tehtävä on olla dynaamisen kestävää, kestää painoa, kiertoa, venytystä , taivutusta ja toimia tukirankana.  K-vitamiini siis  vaikuttaa hyytymistekijöitä että hyytymisen sulattamistekijöitä ja aktiivin kalsiumin   (Ca++) kontrollia, jolloin sen vaikutus ulottuu mitä laajimmin  eri taphtumiin  tavallaan antioksidanttisesti, sillä yksittäisetkin glutamiinihapot voivat solun sisällä karboksyloitua Gla muotoon ja neutraloida  yhden aktiivin C a++  , Ca-Gla muotoon.  Se on osa kalsiumhomeostaasista ja regulaatiosta, jonka viive on kohtalokasta, koska jokainen viive syöksee metaboliaa jollekin  toiselle vaihtoehtoiselle raiteelle.
Ihminen ei voi kehonsa K-vitamiinin  puolesta  varsinaisesti  tehdä muuta kuin katsoa että syö päivittäin vihreää ravintoa, vähän ksvisöljyäkin ja kuitua suolistobakteereille ainakin.

Fineli antaa hyvän listan esim  maustekasveista joita voi ripotella ruokiinsa. Niistä saattaa saada hyvääkin lisää niiden vahvan K-vitamiinipitoisuuden takia. "Lisänä rikka rokassa" kokonaisuuden hyväksi.

Pitäisin alarajana K-vitamiinin käytölle 250 ug ja sopivana alueena 250-1000 ug.
 En tässä ota kantaa niihin jotka jo ovat joutuneet  Marewanille, mutta luulisin että  ei ole hyväksi  liikaa alentaa K-vitamiinipitoisten ruokien käyttöä
 Jos lapsesta asti käyttää runsasti vihreää ravintoa, luulisi että koko Kvitamiinia tarvitsevien  ainakin 14 proteiinin spektri toimisi tasapainoisesti. Negamma- karboksyloituvat hierarkisesti.  sen mukaan miten K-vitamiinia on saatavilla. Jos on vain hitunen K-vitamiinia vain muutama ensimmäinen karboksyloituu ja loput proteiinit jäävät funktiokyvyttömiksi. vaikka niitä vielä produsoituisi.  Ne ensimmäiset  ovat hyytymistekijöitä. Jos k-vitamiini vaje kestää kauan  propeptidin produktiokin voi geneettisesti joutua alisäädettyyn tilaan. Tällaisesta on vasta  saata nykyisin jotain aavistusta. Asian korjaamiseen täytyy koettaa   palauttaa ravintoon  ihmiskunnan alkuaikojen vihreän ravinnon ja öljypitoisten siementen käyttöä jo  lapsuudesta.


Mihin  hierarkisesti ajatellen aivojen MK-4-muodostus  ja myeliinin synteesi asettuu näissä K-vitamiinia vaativissa peptideissä (VKDP)?  Luulisin sen olevan aika priorisoitua jos vain fyllokinonia kehoon tulee.  Tämä voi heijastua aivojen kokoon, myeliinin tilanteeseen. Joka tapauksessa  tiedetään että sfingomyeliinimolekyyliä ei pääse muodostumaan ilman K-vitamiinikoentsyymiä.  K1-vitamiinilla on myös eräänlainen antibioottinen vaikutus  valkoisessa aivoaineksessa, jonka immunologinen suoja sinänsä ei ole niin  varmalla kannalla kuin aivojen ulkopuolisten, verekkäiden  kudosten immuniteetti.

Ja mitä Raamatun  antamaan suositukseen ihmisen ruoasta tulee, suositus oli hyvin antioksidanttipitoisia aineita sisältävää siis vihreitä vihanneksia, siemeniä, viljaa,  siementä tekevien puitten hedelmiä - UT  Jeesuksen kautta korosti kalaa ja leipää, raikasta juomavettä. Silloin tällöin punaista lihaa ( josta veri oli otettu pois) ja viiniäkin. Liikunta ja aurinko olivat tärkeitä tekijöitä.  Näitä  ikivanhoja  terveellisiä ruokia voi poimia esiin Raamatun lehdiltä kun tarkkana lukee.  Viikunallakin on jotain hyvää muassaan.  Munaa ja maitoa  ei pidä unohtaa ( antavat hieman kalsiumia, rikkiä, fosfaattia,  korkea-arvoista proteiinia, menakinoneja)

Yleensäkin sekaravinnon ohella  vihreät vihannekset ja kasvisöljyt  antavat tarvittavaa K-vitamiinia.
Koska  K-vitamiini hallitsee kalsiumin ja sen suolojen alueen  lisäksi myös  alueita, jossa on sulfaatit, ja fosfaatit, ravintoon  tulee kuulua näitä tekijöitä antavaa myös. Niitä saa esim  maitotuotteista ja munasta.  Kuitu on tekijä joka varmistaa terveen suolistoflooran ja sen osuuden K2- menakinonien tuottajana.   Kuitupitoisten  aineitten ohella, joukossa,  taas  saadaan myös orgaanista fosfaattia (fytiiniä) , joka puolestaan  on eräs tekijä metabolisten ratojen ja kanavien vaihteiden asentamisessa ja jonka aineenvaihdunnassa on paljon hallitsematonta. Yhdistävä   tekijä K-vitamiinin ja fytiinin alueen välillä on suhde  aktiiviin kalsiumiin Ca++.

 Siis toivottavaa on että K-vitamiinia ja fytiiniä  on ravinnossa. Yleensä kalsium ei ole suuri ongelma, sillä sitä on luustossa yli kilo ja  sitä on saatavissa varastoista käsin.  Hyvä on saada kuitenkin  joku sata mg päivittäin ruoassa-ainakin 600 mg ravinnosa,   mutta turha on ladata suuria määriä aktiivia kalsiumia pillereinä  lisää, jos sillä ei ole valmiita rahkeita kehossa,  joihin se voi äkisti  neutraloitua. Tämä on minun  mielipiteeni.  Pidän vaarallisena irrallista lääkkeellistä  kalsiumimassaa. Sitä paitsi nykyisellään katson että  moderni ihmiskunta kulkee  yhteiskunnassa kalsiuminsa  ilman säätelyä vellovassa tilassa  ja rahkeet säätelylle  ovat hoitqamattomasa kunnossa. Tilanne on siis erittäin vaarallinen.  Itse asiassa mikään muutos joka on liian suuri johonkin suuntaan, ei tuo mitään paranemista tilanteeseen. tietysti joku kysyy: Miksi sitten ollenkaan ottaa kalsiumia ravinnossa, jos kerran sitä on niin paljon kehossa - Sen takia että  sillä estää luun hajoituksen aktivoitumisen- sillä  kalsiumilla on paljon käyttöä kehoreaktioissa  ja sitä täytyy vitaalisti olla käytettävässä muodossa ja keho aktivoi nopeasti hajoituksen jos käyttökalsiumia ei ole.  Siihenhän altaaseen  se kalsiumi menee ei se mitenkään suoraan luuhun mene, mitä  tabelttina syödään. 
Sama periaate on kolesterolilla.  jos jättää kokonaan kolesterolin essenteillin määrän käytön ravinnossaan, aktivoi endogeeniä kolesterolin muodostusta turhaan, koska joka solu tarvitsee kolesterolia kalvorakenteisiinsa. Sen takia ei ole vaaraksi käyttää esim 1 kananmuna päivässä. se  n 300 mg kolesterolia on vain murto-osa kehon omasta jokapäiväisestä kolesterolintuotosta.

 Mutta ei ole haitaksi asettaa extra salaatin lehti leivän päälle päivittäin. ja siten voi katsoa ravintotaulukoista, minkä tasoista k-vitamiinin saantia pitää nykyisellään. olisiko mahdollista lisätä hieman K-vitamiinipitoista ateriaan että ainakin saa  turvallisesti yli 150 ug K1 vitamiinia, mikä lie 2 ug painokiloa kohden.

Fineli.fi sanoo K-vitamiinista näin:

Ravintotekijä: K-vitamiini

K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka on välttämätön veren hyytymistekijöiden muodostumiselle. Hyviä lähteitä ovat parsakaali, lehtikaali, pinaatti ja muut vihreät lehtikasvikset sekä kasviöljyt ja maksa. Kasviksissa K-vitamiini esiintyy fyllokinonina ja lihassa menakinonina. Ihmisen suolistobakteerit pystyvät tuottamaan menakinonia. Vitamiinin puutos on harvinaista. 

Ravintotekijä








måndag 19 september 2016

Rahkakääryle

kun olin ensimmäistä ekrtaa israelissa  olin kibbutsissa kesätöissä 1967  6-päivän sodan jälkeen.  olin karmelin suomalaisryhmässä. jokaiselle aktsottiin siten sopivat työnsä.  Aluksi olin  puutarhassa, poimin persikoita ja siten lajitelin pakkauslaatikoihin. olin myös kibbutsin  suuressa keittiössä katatmasas  ja tiskaamassa ja siten olin myös ns. lepokodin koosher keittiössä.  siellä toimin  maitoruokapuolella.  Eräs resepti oli mukava ja tein siten Suoemessa monena vuona  saman reseptin mukaan  piirakoita.
 Nämä piirakat  tehdään kaalikääryleen periaateella ja  kuorena piirakalle toimii vesilätty.
tarvikkeet
Vesilätyt: 
Vettä 1 litra
4 kanamunan valkuaista.
Runsas  kupillinen jauhoja ja hieman suolaa ( Gluteeniton  karkea Semperin  jauhomix soveltuu9
Paistoon  oliviiöljyä tai rypsiöljyä.

Kun paistinpannu on kuuma, siihen asetetaan   1 tlk öljyä ja siten 1 dl taikinaa . 
Vispattu  valkuais-vesi-jauhotaikina. levitetään  pannua kallistelemalla tasaisesti pohjalle. Ylimäärän  taikinaa voi kaataa takaisin taikinamaljaan. Ohut  vesilätty paistetaan vain pohjapuolelta.  Sitten  se varovasti  irrotetaan ja asetetaan  leivinlaudlalle  ja täytetaan ja asetetaan kääryleenä  pellille.

Israelissa tein niin että paistoin vesiipohjallisia ensin pinon ja siten vasta täytyin kaiiki peräkkäin. Sillä  pelti oli aika iso ja  kääryleitä tehtiin  satoja joskus.
Mutta nyt tein yhden pohjallisen ja täytin heti.  Teen vain 12 käärylettä.

Täyte:
 4 kananmunan keltuaista, desilitra sokeria,   pari desilitraa rusinoita, rahkaa  500 grammaa.
Sekoitetaan  taikinamaiseksii ( Tämä on muuten hyvän makuista!!!)

Sitgen  asetan  lasivuoan  12 kääryleineen 175 200 asteeseen ja odottelen että ne muuttuvat kullankeltaisiksi.hieman ruskeahkoiksi.
En ole aivan varma asteista ja ajasta, joten  nyt vain katson  ensin 30 minuutin päästä.Sivelen toisn kerran kanamunaa. Kyllä aikaa kuluu ainakin 40 min.  (Gluteenittomasta  jauhosta tehdyt kuoret eivät rusketu niin pian kuin vehnästä tehdyt  )

 Sivelyyn:
Yksi kanamuna  lisäksi on tullut käytetyksi ja  sivelin käryleet kanamunalla ennen kuin laitoin uuniin.
Sivelen vielä kun tarkistan kääryleitten kypsymistä.

Vaikka kääryleet  eivät olsi  kauniita kuin kirjan kuva, ne ovat aina niin hyviä että  kannataa  paistaa, vaikka  raikinakin on hyvää!

Nämä ovat jälkiruokakääryleitä, mtua voi niitä käyttää leivoksen tavoin kahvillakin.

Jos tällaisia tekee ensimmäisen kerran,  on varmasti ongelmia, että saa ne vesipohjaiset  notkeat kuoret tehtyä! Pitää löytää sopiva  jauhoaines.  Israelissa oli siihen aikaan vehnä. mutta nyt olen joutunut paljon kokeilemaan gluteenitona sopivaa laatua;  maissijauhosta tulee liian kovia ja murenevia,. Niistä ei saa käärylettä.  Itse asiassa olen hyvin tyytyväinen tämän päivän tulokseen, kun Semperin grov mix on aivan ihanteellinen vesilättymateriaali kääryleilleni.
19.9. 2016



lördag 17 september 2016

Päiväkahville syyskuun kookkosleipä

Kookkosleipä on helppo ja nopea tehdä. Niitä saa alle tunnissa valmiiksi.
On olemassa hyvin sokerisia reseptejä, mutta tämä ICA-resepti on kohtalainen: 1 dl sokeria, (tässä käytin ruskeaa sokeria) taikinaan ja  16 kookkoskohokasta merkitsee  100/16  ml sokeria yhdessä kookkosleivonnaisessa eli   6,25 ml sokeria yhdessä kookkosleivonnaisessa.  Sokerin painon ja tilavuuden välinen suhde:  1 ml  sirotesokeria painaa 0,9 grammaa. 6,25 ml  painaa 5,6 grammaa. Jos yksi sokeripala painaa 3,5 grammaa niin yksi kookkoskakku vastaa  miltei  paria sokeripalaa.  Siis  taikinaa voi kyllä  huoletta sokerin  suhteen  niukentaa ja käyttää vaikka  vaniljasokeria maun antajana.
ICA resepti suoraan pussista  on tarkoitettu 20 leivonnaiseen. Minun pellilleni mahtui 16 muffinsvuokaa, joten sokeripitoisuus per leivonnainen on suurempi kuin ICA-reseptissä, :  Jos jakaa 20 osaan,  sokeria tulee 4,5 g per leivonnainen, mikä on  runsas yksi sokeripala.


ICA  i ECO Ekologisk riven kokos 200 g. Ekologinen kookkoshiutaleraaste 

75 g margariinia tai voita.
1 lime hedelmän mehu
2 munaa
1 dl sirotesokeria ( = 90 g)
200 g kookkoshiutaleita 
1. Aseta uuni 150 C asteeseen.
2. Sulata ruokarasva ja anna sen jäähtyä. Huuhtele limehedelmä,  raasta kuori ja purista sen mehut.
3. Sekoita  2 kanamunaa ja  1 dl sokeria astiassa. Lisää joukkoon kookkoshiutaleet, ruokarasva, limekuoriraaste ja mehu.
4. Anna taikinan turvota 10 minuuttia.
5. Tee taikinasta 20 kokkaretta  pellille voipaperin päälle. ( Tässä käytin muffinsvuokia)

6. Paista keskiuunissa noin 25 minuuttia.
y. Anna kookkosleivonnaisten jäähtyä  ritilällä. 

Kun eilen tein kookkosleivonnaisia päiväkahville yksinkertaistin reseptiä hedelmän osalta.  Asetin vain pari teelusikallista (tlk) valmista sitruunapuristemehua  pienestä "muovisitruunasta" taikinaan, koska sitä sattui olemaan kotona.  Käytin myös ruskeaa sokeria valkoisen sijasta, koska se mielestäni on maukkaampaa jollain tavalla leivonnaisissa.  Margariinina käytin ICA Basic margariinia, koska se on ekonomisinta ja soveltuu leipomiseenkin  hyvin eikä kärise.  Koska  näissä on yhteensä 2 kananmunaa, en samoina  päivänä, kun syön näitä, keitä aamiaiselle kananmunaa. Muuten kolesterolin saanti päivää kohden olisi liiallista ( yli sen suositellun  tai sallitun  300 mg  rajan)  ja myös kookkoksessa, sen rasvassa,  on lauriinihappoa  (C12:0) , josta  voi tulla endogeenista kolesterolia, jos teoreettisesti ajattelee. ( tietysti endogeenisen kolesterolin osuus ihmisessä on ainakin kolminkertainen normaalisti verrattuna tuohon  sallittuun exogeeniseen saantiin ja siinä merkitsee leuriinihapon osuus ravinnossa, koska se ratautuu kolesterolinmuodostustielle).

Joskus keliakiassa, jos se on aikuistyyppiä, oireet ovat   ns. trooppisen spruen tapaisia, joten saataa olla rasva-aineimeytymisessäkin jotain häikkää. Pitä katsoa mikä sopii ja käyttää  rasvoja laajalla kirjolla, mutta ei liikaa. Kannattaa vaihdella.  Silloin tällöin kannattaa muistaa  kookkosrasvakin. Aiemmin  käytin vain jouluna kookkosleipiä, mutta huomaan että mahdollisesti kannataa  käyttää joskus muulloinkin.Jouluna siksi, että pidän hyvin paljon siitä, mutta  aina sain siten kärsiä  huonosta imeytymsiestä.  ja välillä tosiaan on oikein tehnyt mieli kookkosleipiä, mutta olen vain odottanut joulua. Nyt sitten olen löytänyt  eräitä kookkosvalmisteita kuten konservoitu kookkos ja huomaan että sitähän voi käyttää. eikä tarvitse voida jälkeenpäin huonommin.  Nyt sitten tein syyskuun kookkosleivän, voi sanoa. 

Suomessa  sain elämäni ensimmäisiä kookkosleipiä opiskeluaikana, kun kämppätoverini medisiinarikollega Soile Numminen teki niitä. ja jakoi niistä minulle auliisti ad libitum. Niihin aikoihin  minun oli vaikea keksiä mitään ruokaa, mikä sopisi, koska keliakia ei  ollut yleisesti tunnettu suomalainen kansantauti  1960-luvulla. aikaan.  eikä tullut edes mieleen että kotimaisessa viljassa voisi olla jotain,  mikä ei kotimaisille ihmisille sovi. 

Muistiin 17.9. 2016 




 


.

fredag 16 september 2016

Aamiainen. Maapähkinää.

1 lasillinen C-vitamiini porevettä

Luonnollista laktoositonta jogurttia 1 annos.
Siinä ruokalusikallinen vattuhilloa ja riisipuff- muroja.

Pikakahvia kupillinen maidon kanssa.

Gluteeniton näkkileipä margariinin ja pähkinävoin kera.

1 rkl  suolattuja maapähkinöitä.

Kalanmaksaöljyä 1 tlk

Lopuksi vielä kuumaa vettä puoli mukia  ja  desilitrallinen maitoa

16.9.2016